Responsive, lightweight, fast, synchronized with CSS animations, fully customizable modal window plugin with declarative state notation and hash tracking.
Please click “OK” to allow audio playback
Kuva: Vera Ketonen
Aktiiviuransa pelaajina lopettaneet Nelli Kyttänen, Vera Ketonen ja Roosa Kuronen päättivät jatkaa ringettetaivalta ja jakaa lajiosaamistaan valmentajina Hyvinkää Ringetessä.
Viime kevät oli monella tapaa haastava, kun Covid-19 lopetti kauden kuin seinään juuri kun kauden tärkeimmät ratkaisupelit olisivat olleet alkamassa. Kauden lopetus ja yhteisten tapahtumien järjestäminen oli isojen kysymysmerkkien alla. Kaikki odottivat harjoitusten ja pelien jatkumista, mutta tähän ei saatu lupaa.
Nelli Kyttänen. Kuva Marika Damskägg
Maaliskuun puolesta välistä kesäkuuhun asti lomailtiin jäähalleilta ja joukkueet vetivät vähän happea ja olivat omatoimisilla harjoittelujaksoilla. Monella pelaajalla oli aikaa miettiä tulevaa kautta kokonaisuudessaan, mitä haluan pelaajana tulevalta kaudelta? Mitä haluan joukkueelta? Missä haluan ensi kauden pelata?
Hyvinkää Ringeten edustusjoukkue sai säilytettyä SM-sarjapaikan, mutta sitten keväällä mikään ei ollutkaan enää varmaa joukkueen muodostumisen osalta seuraavaa kautta silmällä pitäen. Edustusjoukkue hajosi ja useampi Hyvinkää Ringeten oma kasvatti ja pitkään seurassa pelannut pelaaja jäi tyhjän päälle ja mietti Mitäs sitten?
Samaan aikaan Hyvinkää Ringeten juniorijoukkueisiin haettiin vielä valmentajia, joten juniorivalmennuspäällikkö päätti ottaa yhteyttä kolmeen pelaajauransa lopettaneeseen pelaajaan ja kysyä miltä tuntuisi lähteä valmentamaan E- tai C- joukkueita? Hetken pohdintojen jälkeen Nelli Kyttänen lupautui lähteä E- joukkueeseen valmentamaan ja Vera Ketonen ja Rosa Kuronen lupautuivat lähteä valmentamaan C2- joukkuetta.
Vera ja Rosa valmentamassa. Kuva: Piia Ahokas
Miten hienolta tuntuu pienistä tai vähän isommistakin ringeten pelaajista saada oma idoli valmentamaan? Aika hienolta!
Ja miten hienolta tuntuu seurasta saada omia kasvatteja valmentajiksi? Todella hienolta!
Pelaajauransa lopettaneet pelaajat olkaa rohkeita ja hypätkää valmentamaan, antamaan omia oppeja ja vinkkejä tuleville ringettetähdille. Ketkä olisikaan parempia roolimalleja ja valmentajia kuin oman pelaajauransa lopettaneet pelaajat? Kenellä muulla olisi antaa hyviä oppeja ja vinkkejä pelaamiseen tytöille kuin itse ringetteä pelanneella?
Tässä vielä Hyvinkää Ringeten pelaajista valmentajiksi hypänneen mahtavan kolmikon omat kertomukset siitä, miksi halusivat valmentamaan.
”Oman pelaajauran jälkeen sitä jäi vähän tyhjän päälle ja alkoi miettimään, että tässäkö nyt 17 vuoden jälkeen ollaan ilman ringetteä. Tuntui aika oudolta. Ei kuitenkaan kauaa kestänyt, kun seuralta päin kyseltiin toiselle C-joukkueelle valmentajaa ja ajatus siitä tuntui sopivalta. Aluksi oli tarkoitus olla "vain" apuvalmentajana, mutta tässä sitä nyt ollaan vastuuvalmentajana. Tuli hypättyä syvään päätyyn heti alkuun, mutta tähän mennessä on valmennus tuntunut hyvältä ja haastavalta. Niin kuin pelaajat, myös valmentajat kehittävät itseänsä ja tekemistänsä joka treenin ja pelin jälkeen.
On ollut jo tähän mennessä ilo tuoda tytöille uudenlaista näkemystä ringetestä ja tekemisestä treeneissä ja peleissä. Aina ei tarvitse tehdä kaikkea niin vakavasti, vaikka tosissaan tehdäänkin. Uskon, että jokainen naisten tasolla pelannut pelaaja tuo mille tahansa joukkueelle lisää tietotaitoa ja apuja nuorten kehitykseen matkalla ringeten pelaajiksi ja suosittelen lähtemään rohkeasti mukaan valmennukseen!”
”Keväällä aktiivipeliuran päättyminen tuli eteen yllättäen joukkueemme hajoamisen myötä. Lajin parissa vietettyjen vuosien jälkeen kuitenkin oli sellainen olo, ettei ringettetouhut vielä tähän jää. Mielekäs jatkumo löytyikin, kun seurasta kysyttiin, että haluaisinko lähteä valmentamaan C2 joukkuetta ja päätin tarttua tilaisuuteen. Palo pelaamista kohtaan oli kuitenkin myös vielä tallella, joten liityin Hyvinkää Stormin naisten harrastejoukkueen riveihin.
Valmentajana yritän saada valmennettavilleni rohkeutta luottaa omiin taitoihinsa, näkemään pelin kokonaisuutena ja sitä kautta opettaa heidät positiivisessa mielessä kriittiseksi omaa ja joukkueen tekemistä kohtaan, jotta voidaan yhdessä ja yksilöinä kehittää taitoja niin kentällä, kuin sen ulkopuolella. ”
”Oma pelaamiseni loppui yllättäen keväällä, kun joukkueemme hajosi. Kaiken tunnemyräkän keskellä tiesin kuitenkin haluavani pysyä mukana seuran ja lajin parissa. Pääsinkin mukaan E-joukkueemme valmennustiimiin. Olen toiminut kyseisen joukkueen kummipelaajana edellisten neljän vuoden aikana, joten oli ihana päästä nyt valmentamaan heitä. Haluan opettaa tytöille, että he kaikki ovat arvokkaita, osaavia ja taitavia pelaajia kentällä ja sen ulkopuolella. Muistutan tyttöjä myös siitä, ettei virheiden tekeminen haittaa, koska teemme kaikki virheitä ja niistä opitaan. Toivon, että tytöistä kasvaa pelaajia, jotka luottavat omiin taitoihinsa ja joilla olisi rohkeutta kokeilla ja tosinaan myös epäonnistua.”
Teksti: Piia Ahokas
Valmennuspäällikkö, Hyvinkää Ringette