Turun Ringeten logo on sinisissä pelanneen Lena Roinilan käsialaa. Se on säilynyt muuttumattomana näihin päiviin asti. Kuvassa vasemmalta Jaana Rantala, Leena Rautiola ja Pia Aaltonen.

Ringette koukutti turkulaiset lätkätytöt heti ensikosketuksella. Joukkueen aktiivisuudesta sai alkunsa Suomen ensimmäinen ringetteseura, Turun Ringette.

Vuonna 1978 Urho Kekkonen valittiin viidennelle kaudelleen presidentiksi ja Helsingissä vietettiin Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimuksen 30-vuotisjuhlaa. Sarjakuva Karvinen esiintyi ensimmäisen kerran lehdissä. Marli toi markkinoille Juissi-mehut ja Leevi and the Leavings -yhtye perustettiin. Televisiossa näkyi vain kaksi kanavaa ja puhelut soitettiin lankapuhelimesta tai puhelinkopista kolikkopuhelimella.

Ensimmäinen ringetteleiri pidettiin Turussa heti keväällä 1979.

Samana vuonna innokkaat turkulaiset lätkäfanitytöt päättivät ruveta pelaamaan jääkiekkoa. Tytöt olivat auttaneet vapaa-ajallaan varainkeruussa Turun Palloseuran Lokit-jääkiekkojoukkuetta, jossa pelasi muun muassa Suomen ensimmäisen lätkän maailmanmestaruusjoukkueeseen kuulunut Hannu Virta. Joukkuetta taas valmensi muuan Juuso Wahlsten. Nyt tyttöjenkin teki mieli pelata.

– Juuson mielestä lätkä oli tytöille liian fyysinen laji, mutta hän halusi antaa tytöillekin mahdollisuuden pelata. Vuoden pelasimme lätkää, kunnes tammikuussa 1979 Juuso saapui Kanadasta ja toi mukanaan rinkulat ja käski kääntää lätkämailat toisinpäin, muistelee Turun Sinisten nimellä alusta alkaen kulkeneen joukkueen lähtövaiheita kapteeni Jaana Rantala.

Varoja kerättiin vuonna 1980 mainoskulkueella Turun keskustassa.

Sen jälkeen paluuta lätkään ei enää ollut. Kumirengas ja sillä pelattava vauhdikas jääpeli ringuette, kuten silloin sanottiin, vei tytöt mennessään.

– Ringeten suosio yllätti meidät kaikki. Sekä Juuso että hänen vaimonsa Leena Wahlsten olivat liikunnanopettajia ja heidän kauttaan treeneissä oli pian 40 tytön rinki. Juuson filosofia oli alusta asti fiksu: kaikki piti saada liikkumaan. Pelattiin paljon, ja taitotasosta riippumatta kaikki otettiin huomioon. Kukaan ei ollut toista ylempänä vaan kaikki lähtivät samalta viivalta, pohtii sinisissä alusta pitäen pelannut Maarit Lastunen.

Juuso Wahlstenin tuki oli ringeten Suomeen juurtumiselle ensiarvoisen tärkeää, vaikka tytöt itse tekivät lajinlevityksessä suurimman työn.

Intohimoa ensi potkuista lähtien

Porukka otti ringeten omakseen, sillä tekeminen oli alusta asti vakuuttavaa ja tyttöjen oma jääjoukkuepeli jotain ennenkokematonta, jolle oli ollut jo pitemmän aikaa tilausta.

– Meillä oli rohkeutta kokeilla uutta, ja kasvoimme yhdessä ringeten kanssa. Joukkuehenki tiivistyi, kun opimme koko ajan lisää ja olimme tiiviisti yhdessä myös vapaa-ajalla, jatkaa Hannele Jokinen.

Menoa ja meininkiä tiivisti myös se, että ringetteen suhtauduttiin heti alusta pitäen intohimoisesti. Juuso Wahlsten järjesti ensimmäiset kanadalaiset vihkimään tyttöjä ringeten saloihin jo hiihtolomalla 1979. Silloin Suomeen saatiin myös ensimmäiset oikeat ringettemailat ja poikkisahatut lätkämailat saivat jäädä.

Keväällä 1981 siniset matkustivat Kanadaan pelaamaan.

– Innostusta lisäsi se, että pääsimme heti reissaamaan ringettematkoilla sekä lajinlevityksessä ympäri Suomen että lajin syntymämaassa Kanadassa. Monelle vuonna 1981 järjestetty reissu oli ensimmäinen ulkomaanmatka. Tuohon aikaan ulkomaille lähteminen ei ollut arkipäivää, vaan jotain, mitä kaikki eivät päässeet ollenkaan kokemaan. Maamme-laulun kuuleminen viivalla seistessä tuntui uskomattomalta, kertoo Kaisa Forsström.

Ensimmäinen ringetteturnaus pelattiin 13.12.1980.

Ringetelle oma seura

Kesällä 1979 oli aika ruveta pohtimaan pelaajien ryhmittäytymistä oman seuran alle. Perustamisasiakirjaa olivat tekemässä juuri 18 vuotta täyttänyt Päivi Grönroos, joukkueen yhtenä valmentajana toiminut Turkka Talonen sekä 15-vuotias Maarit Lastunen. Grönroos pelasi itse joukkueessa ja Talosta tarvittiin, sillä alaikäiset eivät olisi itse voineet allekirjoittaa seuran perustamisilmoitusta. Seuran logo syntyi tyttöjen omana työnä yhden pelaajan, Leena Roinilan, kynästä.

– Juuso oli alusta alkaen sitä mieltä, että ringetteä varten kannatti perustaa oma seura, jottei meidän tarvitsisi taistella samoista jäävuoroista TPS:n kiekkoilijoiden kanssa. Jostain syystä emme saaneet perustamisasiakirjaa lopulta heti allekirjoitettua, ja siksi virallisesti Turun Ringette on perustettu vasta syyskuussa 1981, muistelee Lastunen.

Yhteen renkaaseen Parkilla. Kuvassa vasemmalta Heli Kujala, Teija Laaksonen, Jaana Rantala, Minna Miettinen ja Maarit Lastunen.

Turussa oli 1980-luvun alussa vain yksi jäähalli, joten jäävuoroista todella oli pulaa. Iso osa treeneistä pidettiinkin ulkojäillä, kuten Kupittaalla ja Parkin kentällä, mutta myös luonnonjäillä, kuten Turun lentokentän läheisellä lammella pidetyt treenit marraskuussa 1979.

– Muistan matkustaneeni myös Hirvensaloon bussilla nähdäkseni, onko siellä jäätä treenien pitämiseen. Sitten kun oli, bussilla kotiin, puhelinrinki kavereille, porukka treeneihin ja bussilla takaisin Ispoisiin, nauraa Jaana Rantala.

Jääpulaan ja ulkojäillä treenaamiseen liittyi myös joukkueessa lanseerattu käsite 'musta surma', joka syntyi tarpeesta käyttää kylmimmillä pakkasilla kypärän alla kommandopipoja.

Johtomaali vuoden 1984 SM-finaalista.

Onnistumisen riemua ja huippunsa viritettyä yhteishenkeä

Tyttöjen into pelata oli kova, vaikka koko ajan saikin selittää, mitä ringette oikein on. Mutta mikä lajissa sitten koukutti?

– Kyllä se varmasti oli tunne renkaan hallinnasta. Renkaalla pystyi tekemään ihan erilaisia juttuja kuin kiekolla. Kun rengas pysyi mailassa, pystyi keskittymään itse peliin. Tuli onnistumisia. Luistelukin kehittyi meillä nopeasti tosi paljon. Juuson ansiosta saimme heti varusteita ja aloimme näyttää oikeilta pelaajilta. Se tuntui myös hienolta. Myös pelin taktisuus viehätti. Rengasta ei voinut vain huiskia, vaan täytyi katsoa, missä kaverit menevät, miettii Kaisa Forsström.

Huutavan jääpulan vuoksi treenejä pidettiin usein ulkojäillä. Tässä ollaan Turun lentokentän kupeessa olevalla lammella 1979.

Vuonna 1980 Kanadasta saapui joukkueellinen pelaajia sparraamaan turkulaisia ringeten saloihin. Pelaajat asuivat turkulaistyttöjen perheissä.

– Iso merkitys joukkueelle oli myös sillä, että useimpien meidän vanhemmat olivat todella tiiviisti mukana harrastuksessa. Varainkeruuta tehtiin talkootyönä: leivottiin, järjestettiin kirpputoreja, lastenjuhlia ja mainoskylttikulkueita Turun keskustassa. Perheet ystävystyivät ja pelaamaan tulivat sisarukset, serkut ja muut sukulaiset, sanoo Hannele Jokinen.

– Mahtava joukkuehenki oli ja on edelleen meille kaiken A ja O. Olemme kaikenkarvainen sekametelisoppa erilaisia ihmisiä, jotka täydentävät toisiaan. Reissasimme yhdessä pelien ulkopuolella jo silloin ja ääntä piisasi kaikkialla, minne menimme. Joukkueeseen haluttiin tulla ja siinä pysyttiin, pohtii Jaana Rantala.

Yhä edelleen siniset tapaavat säännöllisesti ja vieläkin mukana kulkevat joukkueen tunnusmerkkinä tiimitakit tai -paidat.

Vanhempia jäällä

Lajinlevitystä & menestysvuosia

Ringette sai Turussa heti vahvasti jalansijaa. Kesällä 1980 ringette oli mukana Turun Sanomien Kiekkokoulussa. Kun pojille oli tarjolla jääkiekkoa ja koripalloa, pelasivat tytöt ringetteä ja lacrossea. Myös muulle Suomelle haluttiin kertoa lisää lajista. Turkulaiset reissasivat jo ensimmäisellä ringettekaudellaan ympäri maata kertomassa ringetestä, ja joukkueita perustettiin nopealla tahdilla varsinkin Etelä- ja Lounais-Suomeen. Kauimmaisin lajinlevitysmatka ulottui Oulun kupeeseen Muhokselle asti.

Joukkuekuva kaudelta 1987-1988, jolloin pelattiin ensimmäinen SM-sarja. Turun Ringette saavutti sarjassa pronssia.

Ensimmäinen kokonainen ringettekausi pelattiin turnausmuotoisena vuosina 1980–1981. Vuoden 1981 jouluna järjestettiin Turussa ensimmäinen turnaus. Koska ringette oli lyönyt itsensä nopeasti läpi monella eri paikkakunnalla, pelattiin ensimmäisestä epävirallisesta SM-kullasta vuonna 1983. Sen voittivat turkulaiset. Myös ensimmäinen virallinen ringetessä jaettu SM-kulta meni Turun Ringetelle vuonna 1984.

SM-finaali 1984

Valtaosin Suomen ensimmäinen ringettejoukkue pelasi yhdessä 1980–1990-lukujen taitteeseen, jonka jälkeen osa jatkoi tovin SM-sarjassa, osa harrastepelaamista Turun Ringeten Suruttomat-joukkueessa. Perheiden perustamisen jälkeen into ringetteen hiipui, kun useimmilla jälkikasvu oli poikavoittoista. Intohimoisia urheiluihmisiä he ovat kuitenkin edelleen.

– Tosi monet meistä ovat olleet kuitenkin omien lastensa kautta aktiivisesti mukana urheilussa ringeten jälkeen. Lajivalikoimassa ovat olleet muun muassa koripallo, jääkiekko, salibandy ja jalkapallo. On tavallaan ollut itsestään selvyys jatkaa samalla tavalla kuin omat vanhempamme aikoinaan meidän kanssamme, miettii Hannele Jokinen.

Mestarit 84

Edelleen jäähalliin astuminen on monelle kuitenkin se juttu.

– Se viileys, tuoksu ja tunnelma, ihan kuin kotiinsa menisi, tiivistää Jaana Rantala.

Ja ringette. Se tuli Suomeen jäädäkseen.

SM-pokaali 1984

 

Teksti: Terhi Pinomäki
Kuvat: Jaana Rantalan henkilökohtainen albumi