Responsive, lightweight, fast, synchronized with CSS animations, fully customizable modal window plugin with declarative state notation and hash tracking.
Please click “OK” to allow audio playback
In Memoriam: Risto H. Luukkanen
Oli eräs päivä Hyrylän jäähallin kahviossa 80-luvun loppupuolella, kun Risto tuli kysymään minulta, että ”Mitäs olet mieltä, jos perustettaisiin luistelu/ringettekoulu Tuusulaan?” Olin, että mikäs siinä, aletaan hommiin.
Risto tai ainakin ringettepiireissä paremmin nimellä tunnettu Ripe, oli jo sen verran tunnettuTuusulassa, että hän sai järjestettyä jäävuoron meille jäähallista, vaikka aluksi meille kerrottiin, että luistelu/ringettekoulu saa jäävuoron ulkokaukolasta. Onneksi saimme ajan jäähallin puolelta ja niin alkoi pyörimään luistelu/ringettekoulu lauantaisin Hyrylän jäähallissa klo 8.00 aamulla.
Alkuun se oli luistelukoulu nimellä, mutta todella nopeasti siitä tuli ringettekoulu. Tämä ringettekoulu oli ensimmäinen laatuaan koko Suomessa. Pikkuhiljaa sana alkoi kiirimään myös muille paikkakunnille. Tuusulassa oli jo D-junnuista ylöspäin ringettetoimintaa, mutta ei sitä nuoremmille.
Olimme kummatkin yllättyneitä, kun ringettekoulu sai todella ison suosion. Pahimmillaan tai oikeastaan parhaimmillaan jouduimme miettimään pitääkö tehdä kaksi eri vuoroa. Ringettekoulussa lapsia oli reilusti yli 100.
Siinä me sitten pyöritimme kaksistaan ringettekoulua lauantai aamuisin ja mukavaa oli. Kerran Ripe sitten kysyi siinä vuoden – parin jälkeen, että mitäs jos järjestettäisiin turnaus tämän ikäisille. Lähetimme kutsun, ja yllätys oli suuri, kun turnaukseen osallistui peräti kahdeksan joukkuetta. Siitä vuosi tai kaksi eteenpäin, niin alkoi tulla aika perustaa F-joukkue. Valmentajaksi tuli Tommi Tuominiemi ja siitä se sitten lähti. Itse olin mukana vielä parisen vuotta, ennen kuin jouduin jäämään osittain pois ringettekoulusta sairauden vuoksi. Olin ringettekoulun lisäksi jo pitkään toiminut lapsieni joukkueenjohtajina eri joukkueissa. Ripe jatkoi ringettekoulun rehtorina (annoin hänelle sen nimen silloin alussa, kun perustettiin tämä) ja minä jatkoin kyllä taustalla sen verran mitä pystyin. Lisäksi Ripe oli myös F-junnujen joukkueenjohtaja ja seuraavina vuosina aina sen joukkueen joukkueenjohtaja, jossa hänen lapsensa pelasi.
Ripelle ja minulle ringette oli iso ja tärkeä juttu. Halusimme turvata lapsillemme mukavan harrastuksen kaiken muun liikunnan ja urheilun lisäksi.
Olimme myös Ripen kanssa organisoimassa Tuusulassa ringeten itä-länsi-tapahtumaa 1990-luvun taitteessa. Lisäksi Ripe hankki vuosien aikana ringettekouluun rahaa erilaisilla hyväntekeväisyystapahtumilla ja tempauksilla.
Suomen yksi kaikkien aikojen parhaista ringeten pelaajista, Salla Kyhälä, aloitti ringeten pelaamisen meidän ringettekoulusta. Vielä tänäkin päivänä Tuusulassa toimii ringettekoulu, joka on mielestäni erittäin hieno asia.
Ripe on saanut Suomen Ringetteliiton kultaisen ansiomerkin. Ripe ilmoitti ringetteliittoon, että ”myös Jorma Lehmuksen kuuluu saada kultainen ansiomerkki, koska me olimme yhdessä perustamassa ringettekoulua ja junioripuolella tosi paljon mukana Tuusulassa”. Joten minäkin sain siten kultaisen ansiomerkin.
Pitää sanoa, että Ripen kanssa työskentely oli aina mukavaa ja mutkatonta. Asioita tapahtui, lapset pääsivät harrastamaan mahtavaa lajia ja kokemaan liikunnan riemua. Ripen elämä oli päättyä jo ringettekoulun alkuvuosina, kun hänen sydämensä pysähtyi, mutta onneksi lääkärit saivat sen viimeisellä yrityksellä käyntiin. Saimme Ripen kanssa paljon aikaiseksi Tuusulan ringeten junioripuolella vuosien aikana ja ne ajat ovat aina minun mielessäni kirkkaana ja onnellisena.
Risto H. ” Ripe” Luukkasen muistoa kunnioittaen Jorma Lehmus